onko aika hölmöä alkaa kirjottelemaan jotain päiväkirjaa siitä mitä on tehnyt, kun ei ketään edes kiinosta? Kuitenkin voisin kirjottaa vähän tunteista vastakkaista sukupuolta kohtaan ihan vaan itseä varten. Olin äsken lähes viikon putkeen leirikeskuksessa nykyisen ihastukseni kanssa isosena siis. Olen siis sinkku, mutta kuitenkin voisin sanoa olevani melko päättömästi ihastunut.

Asiat ei kuitenkaan ole kovin helppoja. Se tyttö on mua kaks vuotta nuorempi, mun yhen parhaimmista frendeistä pikkusisko, eikä koskaan ole seurustellut kenenkään kanssa. Kaikenlisäksi se ei luultavasti edes tykkää musta. Nauru Eli kaikki merkit kertois siitä, että kannattais päästää vaan irti. Tarvitsen kuitenkin neuvoja, sillä vaikka pystyn sanomaan niin muutamalle kaverilleni, jotka tästä tietää, niin en kykene valehtelemaan itselleni.

En ala väittämään, ettei olisi mahdollista vaan unohtaa koko juttu, mutta voin hyvin omintunnoin väittää, ettei tämä ole tavallinen parin päivän tai viikon ihastus. Olen kusessa monella tavalla. Huomenna olisi lähtö hämeenlinnaan kaheksi viikoksi tätini kauppaan töihin, eli en kykene silloin tätä tytsyä näkemään. Tosin minkäänlaisten treffien järjestäminen olisi muutenkin melko hankalaa. Eihän hän varmaan edes haluaisi, tai uskaltaisi, tai mitä vaan. Olen kuitenkin hukassa.